HÄRMÄLÄNSAARI HELKKYY
Heittäydymmekö hurmokseen,
haltioidummeko hippiäisen hypelelystä haapapuussa,
Härmälänsaaren helkkyvistä haitarisävelmistä?
Hurmioidummeko huvitilaisuutemme hilpeydestä,
haavanlehtien helisevästä havinasta,
Härmälänrannan harmaattomuuden huikeudesta?
Hiveleekö huvipurren huippuunsa hiottu hahmo,
hiljenevässä hämäläisessä hellesäässä,
hyvinvointimme helminauhassa?
Hetkinen, hiertävätkö huolet herrasväkeä,
harmaita hiuksia huhuilut Harkovasta -
haavoittavatko hämäläistenkin herkät hipiät!
Huolettaako huomisen haaksirikko,
hyvinvointimme hapertuessa,
helmeilevätkö hikipisarat harmaantuvissa hiussuortuvissamme?
Herättävät haamumme haudoistaan,
hätäisten hiitolalaisten häätämisen hirmut,
heimosisarustemme huudot hirmuhallinnosta!
Hyvä härmäläläinen, hiljennytään hetkiseksi,
heittäkäämme huolemme Herramme huomaan,
Hänen hallintavaltansa huolintaan!
”Heittäkää hirveät huolenne hänen helmoihinsa — hänhän huolehtii herrasväestään.”
1 Piet. 5:7 (”Heittäkää kaikki murheenne hänen päällensä, sillä hän pitää teistä huolen.”)
Tämä runo syntyi Härmälänsaari soi -ulkoilmatapahtumaan aikana, jolloin Ukrainan sota oli kestänyt runsaat kaksi kuukautta.
- Kari Kähäri